Mammuttiblogi

Minulla on yksi niin läheinen kaveri, jota voisin kutsua ystäväksi. Tapaamme ystäväni kanssa parin viikoin välein, jolloin yritämme parantaa maailmaa. Tosiasiassa käytämme huomattavan osan tästä ajasta lempiaiheemme parissa, jolla ei mitään parantavaa vaikutusta. Me reilut viisikymppisen äijät jaarittelemme kerrasta toiseen, mitä tekisimme toisin jos olisimme vielä nuoria. Vaikka jälkiviisaus ei ole kovin rakentavaa, se tuntuu yllättävän hauskalta, ja ainakaan vielä keskustelu ei ole kääntynyt terveysvaivoihin, mikä on tässä vaiheessa positiivista. Jälkiviisaudessa saattaa olla rakentavaa sen tuottamama ymmärrys tehdä kaikki tarpeellinen seuraavaa sukupolvea ajatellen. Se mikä omalla vaurastumisen polulla on jo aikoja sitten käynyt mahdottomaksi, on tulevalla sukupolvella vielä täysin mahdollista. Kun tyttäreni syntyi, sijoitin hänen nimiinsä 100€ kuukaudessa Seligsonin rahastoihin ajanjakson, jonka aikana pääomaa kertyi 2500€. Ajattelin tuohon aikaan, että kyseinen summa olisi mukava ...

Ei ole mitään järkeä riskeerata sitä, mitä sinulla on ja mitä tarvitset, sen vuoksi mitä et omista ja mitä et tarvitse. Ajatus on sijoituslegenda Warren Buffetin, joka kommentoi hedgerahasto Long-Term Capitalin meklareita, joiden omaisuus vastasi kymmeniä, jopa satoja miljoonia dollareita, ja joiden varallisuudesta suurin osa oli sijoitettu heidän omiin rahastoihinsa. Kun varallisuutta ei siltikään ollut riittävästi, täytyi heidän lisätä riskinottoa sen kasvattamisessa. Tarinan lopun arvaattekin - he menettivät lopulta kaiken keskellä 90- luvun lopun noususuhdannetta.  Oman talouden kanssa askartelevien saattaa olla hankala astua hedgerahaston miljonäärikauppiaan saappaisiin edes ajatuksen tasolla, mutta edellä kuvatun kaltainen ilmiö voidaan havaita myös pienemmässä mittakaavassa. Mediassa nostetaan mielellään esille tarinoita voittajista, jotka osittain hyvän onnen avulla ovat onnistuneet kasvattamaan varallisuuttaan exponentiaalisesti. Olette ehkä lukeneet siivoojasta, joka on o...

Edellisestä postauksesta on kulunut niin paljon aikaa, etteivät Veetit edes muista mammuttiblogia. Tai erittäin suurella todennäköisyydellä ei kovin moni muukaan. Jatkan silti vielä tämän kirjoittamista. Olen postannut tähän mennessä viimeisen artikkelini Wordpressin alustalla 27.1.2022. Juttu perustui Salkunrakentaja- Erkin haastattelun jälkimaininkeihin, jossa kävin kertomassa mistäpä muustakaan kuin omasta päämäärättömästä haahuilusta sijoittamisen ihmeellisessä maailmassa. Mutta koska sijoittamisessa oman sijoitusstrategian jatkuva kyseenalaistaminen näyttää olevan luonnonlaki, ei mennä tällä kertaa siihen, vaan lähdetään jylhien vuorien ja kimaltavien vetten äärelle hetkeksi Espanjan Aurinkorannikolle. Olen piipahtanut Costa Del Solin alueella ensimmäisen kerran 2004 ja sen jälkeen vajaa kymmenen kertaa muutaman vuosien välein erilaisissa yhteyksissä, erilaisilla kokoonpanoilla. Matkoilla ja niiden välissä on tullut mieleeni, että joskus siirtäisen vanhuuden kolottamat luuni tän...