Mitä mä Malagas?

Edellisestä postauksesta on kulunut niin paljon aikaa, etteivät Veetit edes muista mammuttiblogia. Tai erittäin suurella todennäköisyydellä ei kovin moni muukaan. Jatkan silti vielä tämän kirjoittamista.

Olen postannut tähän mennessä viimeisen artikkelini Wordpressin alustalla 27.1.2022. Juttu perustui Salkunrakentaja- Erkin haastattelun jälkimaininkeihin, jossa kävin kertomassa mistäpä muustakaan kuin omasta päämäärättömästä haahuilusta sijoittamisen ihmeellisessä maailmassa.

Mutta koska sijoittamisessa oman sijoitusstrategian jatkuva kyseenalaistaminen näyttää olevan luonnonlaki, ei mennä tällä kertaa siihen, vaan lähdetään jylhien vuorien ja kimaltavien vetten äärelle hetkeksi Espanjan Aurinkorannikolle.

Olen piipahtanut Costa Del Solin alueella ensimmäisen kerran 2004 ja sen jälkeen vajaa kymmenen kertaa muutaman vuosien välein erilaisissa yhteyksissä, erilaisilla kokoonpanoilla. Matkoilla ja niiden välissä on tullut mieleeni, että joskus siirtäisen vanhuuden kolottamat luuni tänne, jos ei ihan pysyvästi, niin ainakin osa-aikaisesti. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen voimakkaammin luuni ovat alkaneet kipuilla. 

Vuosien saatossa olen etsinyt vastauksia kysymyksiin milloin ja miten? 

Luonnollisesti eläkkeellä olisi mahdollista viettää ison ajan vuodesta etelän lämmössä, mutta siihen on vielä niin pitkä matka, että riski ennen aikaiseen kuolemaan ja sitä myöden riski hankkeen kariutumiseen kasvaa koko ajan. Milloin- kysymys vaatii siis vielä lisää pohtimista.

Oman kiinteistön hankkiminen Espanjasta ei ole sekään riskitöntä ja pääomia tarvitaan koko ajan enemmän, koska asuntojen hinnat näyttävän nousevan aurinkorannikolla 10 %:n vuosivauhtia. Olen sen verran vuosien saatossa kuitenkin asiaa opiskellut, että ymmärtäisin olla itse tekemättä mitään ja antaisin hankintaprosessin ja hallinnoinnin asiantuntijoiden hoidettavaksi. 

Olen myös yrittänyt selvittää aurinkorannikon lomaosake- ratkaisuja, vaikkakin kotimaisen Holiday Clubin nimenkin kuuleminen aiheuttaa päivästä riippuen verenpaineen nousua tai allergisen reaktion. Jos joku on tässä asiassa viisaampi, niin voi ottaa yhteyttä matalla kynnyksellä.

Kysymys mihin täytyy hankkeen osalta vielä palata kuuluu: miksi?

Mikä olisi tarpeeksi hyvä motiivi tehdä +200 000 euron riskisijoitus neljän tuhannen kilometrin päähän kiinteistömarkkinoille, joihin ei luontaisesti tunne kuuluvansa kuin välillisesti massaturismin ansiosta? Tämä todennäköisesti liittyy olennaisesti ihmiselle luontaiseen ikuisen onnen tavoitteluun ja oman hyvinvoinnin maksimointiin. 

Olisiko kuitenkin yhteiskunnallisesti järkevämpää, tiettyjen yksilöiden sekä ilmaston kannalta merkittävämpää, jos sijoittasin oman hyvinvointini tavoittelun sijasta osani esimerkiksi suomalaisen lapsiperheköyhyyden kitkemiseksi? 

Todennäköisesti tämä jälkimmäinen olisi myös oman hyvinvoitini kannalta parempi ratkaisu, kuin seinien hankkiminen paikasta jonne en kuulu, ja jossa joudun kuitenkin aikaani tylsän itseni kanssa viettämään.

Jos ihminen olisi rationaalinen, hän toimisi rationaalisesti.